Morse-koodi on pitkään leimannut puolustusvoimien televiestinnän historiaa. Sitä käytettiin erityisesti kahden maailmansodan aikana ja sitä käytetään edelleen tietyillä aloilla. Se on myös joidenkin armeijan tunnetuimpien viestintämenetelmien, kuten sotilasaakkosten, alkulähde. Jotta ymmärtäisimme sitä paremmin, tarkastellaan yhdessä sotilaallisia morsetietoja.
Mikä on morsetunnukset?
<
Sotilasaakkoset Morseaakkoset ovat koodeja tekstin välittämiseen lyhyiden ja pitkien pulssien avulla. Tämän aakkoston periaatteena on, että jokaiselle kirjaimelle ja numerolle sekä jokaiselle välimerkeille annetaan yksilöllinen merkkiyhdistelmä.
Aakkosten kirjaimilla on enintään neljän signaalin koodi. Numerot koodataan viidellä signaalilla. Pitkiä sekvenssejä käytetään erikoismerkkejä tai välimerkkejä varten.
Lyhyt signaali koostuu yhdestä ¼-sähköpulsseista tai -yksiköistä, kun taas pitkässä signaalissa on kolme yksikköä, joiden kesto on kolme kertaa lyhyeen signaaliin verrattuna.
Käytettävät signaalit voivat olla radiosignaaleja, sähköimpulsseja tai mekaanisia signaaleja. Koodin on koostuttava usein toistuvista merkeistä, joissa on vähän signaaleja. On myös mahdollista koodata pitkiä sekvenssejä, mutta harvemmin toistuvin merkein.
Sotilasaakkoset ja sotilaallinen morsekoodi
Tämä vallankumous ei ainoastaan tehnyt viestinnästä sujuvampaa, vaan myös standardoi koodauksen eri maiden välillä. Esimerkiksi Natolle sotilasaakkoston kehittäminen mahdollisti sen, että se pystyi helpottamaan viestintää näiden eri jäsenmaiden välillä.
Käytetäänkö morsetusta yhä?
Vaikka on olemassa uusia aakkosia, kuten sotilasaakkoset ovat suositumpia ja niitä sovelletaan monilla aloilla, sotilaallinen morsetusta on edelleen ajankohtainen.
Joillakin asevoimilla, kuten amerikkalaisilla, on erikoisyksiköitä, jotka käyttävät morsetusta toiminnassaan. Myös tietyt versiot morsetunnuksesta, kuten Morse Scout -aakkoset, ovat edelleen käytössä.